"Hieno pippeli"

Aiheutin taannoin kohun eräällä suurella some-palstalla sanomalla, että kehun lasteni sukuelimiä. Monet kummastelivat asiaa, jopa kauhistelivat ja tätä pidettiin epänormaalina. Viestiketju jatkui pitkään ja kiivaana, ymmärsin sohaisseeni ampiaspesään...

Avataanpa hiukan asiaa. Ihmiskeho on ihmeellinen, soluista muodostuu elimiä ja kehonosia ja yhdessä ne tekevät meidän kehomme. Persoonallisen ja yksilöllisen kehomme, johon kuuluvat myös sukuelimemme. Haluan lasten oppivan rakastamaan omaa kehoaan, sen jokaista osaa.

Eroaako pimppi/pippeli muusta kehosta niin paljon, ettei sitä saisi kehua? Tässä kohtaa osa kirjoitti minulle, että on sairasta katsella ja kehua lastensa sukuelimiä tai miltä minusta tuntuisi, jos isäni kehuisi pimppiäni. Pimppini on hienon työn tehnyt, kohdussani on kasvanut lapsia, joten kyllä sitä saakin kehua. Enkä minäkään tuijottele lasteni pissavehkeitä, vaan voin heittää tilannetajuisesti, vaikka suihkussa "muista pestä myös sun hieno pippelis".
"Hieno pippeli" =kehu.

Kummasteltiin myös mitä teini-ikäinen tuumaa jos tuijottelen hänen pippeliään ja kehun sen olevan hieno. Kai ihmiskehoa voi kehua muutoinkin kuin tuijottamalla ja kommentoimalla? Teini-ikäiselle voin sanoa, että hienoa pippeliä voi käyttää, mutta suojautuminen seksitaudeilta tulee muistaa sekä raskauden mahdollisuus. Teini-ikäisten kanssa voi puhua kehojen monimuotoisuudesta ja yksilöllisyydestä. Valitettavan monia nuori kokee ulkonäköpaineita, myös sukuelimistä. Kotona voidaan mielestäni tätä asiaa tukea vahvistamalla itseluottamusta ja kertomalla, että kaikki sukuelimet ovat omanlaisia (mm. pippelit käyriä ja eri kokoisia, häpyhuulet erilaiset ja karvoitus omanlaistaan).

Meillä kotona puhutaan kaikesta, ei ole tabuja. Lapset saavat kehuja myös sukuelimistään, sillä nehän ovat ihana osa kehoa. Niitä tulee rakastaa, kunnioittaa ja niistä saa nauttia. Lapset kuitenkin tietävät, että kehossa on yksityisiä alueita, joihin ei ole lupa kellään koskea (vanhemmat ja lääkärit tietyissä tilanteissa ja tämäkin perustellusti). Olemme puhuneet niin kutsutusta uimapukualueesta, joka hyvin kuvaa monien omia, yksityisiä alueita. Silti tässäkin on syytä muistaa, että joku ei halua korviinsa koskettavan ja tätä tulee kunnioittaa, vaikka se ei kuulu uimapukualueeseen. Kenenkään omia kehollisia rajoja ei saa rikkoa ja ne saavat olla jokaisella omanlaiset.

Kerroin, että sukuelimet ovat yhtä normaali asia kuin korva ja asiaa voidaan normalisoida puhumalla asioista kotona. Korvaa ja pippeliä ei osan mukaan voi verrata ja kaikkea ei tarvitse normalisoida. Tässä kohtaa vedottiin myös koskemattomuuteen ja henkilökohtaisuuteen. Kyse oli kuitenkin omien lasten kanssa keskustelusta ja itse toivon, että perheenä voimme puhua kaikesta. Puhuminen ei varmasti tarkoita koskemattomuuden menettämistä ja toisaalta meidän kotona lapset tietävät mitä tehdä jos joku kajoaa heidän kehoonsa ja rikkoo koskemattomuutta.

Lasten kanssa on keskusteltu, että omasta kehosta saa nauttia -puhtain käsin ja omassa rauhassa. Toisten kehon uimapukualueelle ei ole suotavaa koskea lapsena (eikä muuallekaan mikä ei ole toiselle ok), mutta murrosiässä/vanhempana saa tutustua toistenkin kehoihin -kunhan se on jokaiselle osapuolelle ok ja rajoja kunnioittavaa.

Aioin jatkossakin kehua lapsia, myös kaikkia heidän kehonosiaan. <3